lauantai 14. tammikuuta 2012

towel is my best friend!

oh i have to tell u this!
Tilanne jossa en tienny itkisinkö vai naurausinko. Tänää tosiaan oli tai no täällä jenkeissä on vieläki perjantai 13 päivä.
 Mä menin salin jälkee suihkuun, kävin vaan huoneen kautta hakemassa saippuan ja pyyhkeen. 
Menin siis suihkuun, joka on muuten yhteis suihku. Jokaisessa suihkussa on oma pieni koppinsa ja viemärit vetää tosi hyvin, noot.
No siis kummiski menin suihkuun ja sit vähän ajan kuluttua kuuluu ääni," Laura." 
I was like," whaat? "
Äänestä tunnistin että se oli mun roomate, she asked "do u have your keys with u."
 And i said "no."
Olin pessy jo hiukset ja kasvot ja kietonu pyyhkeen ympärille ja laittanu uggit jalkaa.
Menin ovelle ja väänsin kahvasta. Whaat, se ei auennu. Yritin uudestaa eikä se vieläkään auennu.
Mun roomate oli menny syömää eikä mulla ollu avaimia mukana vaikka aina ollaan sanottu että pitäkää aivaimet mukana joka kerta kun astutte huoneesta ulos.
No, olin sit käytävällä pyyhkeesee kietoutuneena, hiukset märkänä ilman avainta. Mulla ei ollu mitään tietoa millon mun roomate tulis syömästä ja munki piti päästä syömään.
Kiertelin ympäri taloa pyyhe päällä ettimässä jotain joka vois auttaa. Mut ei ollu ku opiskelijoita jotka katto mua kummeksuneesti. Harvoin täällä näkee puol alastomia naisia juoksentelemassa käytävillä. 
Törmäsin sit yhteen opiskelija tyttöön joka lupas käydä kysymässä jos sais jonkun vara-avaimen. Se tuli hetken päästä takas ja sano että mun pitäis mennä Rita halliin joka on toinen rakennus ja sinne joutuu kävelemään ulko kautta. 
Olin jo kävelemässä alas ja ulos pyyhe edelleen päällä kunnes security guy tuli vastaan avaimet kourassa. Oh my lifesaver. Sain kunnon torumiset siitä että avainta pitää aina pitää mukana. Ja jotain vaihdettiin kuulumisia ja kerroin mistä päin oon. Semmonen mukava vanha mies.
Pääsin sit 30 minuutin käytävillä oleskelun jälkeen sisälle.
Mun roomate tuli 10 minuuttia mun jälkeen sisälle. Kysyin siltä että mitä se kuuli kun kysy että onko mulla avaimia, tietenki se oli sit kuullu että olin vastannu joo.
Se ihmetteli miten en ollu raivoissani vaan nauroin, se snano että jos sama olis tapahtunu sille niin se olis ollu raivoissaan.
Mun mielestä toi oli vaan hauskaa, suoraan ku jostain leffasta. Ei sitä ikinä ajattele että tommonen sattuis omalle kohalle. Onneks pääsin lopulta huoneesee pukemaan vaatteet päälle, otin ainaki opikseni että mä nukun se avain kaulassa tästälähtien!

p.s. oon muuten suomen aikaan jo 21-vuotias, jenkeissä pitää vielä odottaa 2 tuntia, hah!




Love L

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti