nerd..

Mulla on kauheesti paineita täällä, let me tell u.

Suurin osa täällä olijoista on vanhempien kustannuksella täällä opiskelemassa. Niillä on guccin laukut ja pradan vaatteet ja lui vuittonin kengät. Ne menee manhattanille ja vanhemmat maksaa kaiken. Ne syö millon haluu, eikä rahasta oo huolta. Välillä tulee vanhemmilta puheluita että nyt rajota sitä rahan käyttöä. Mut ne menee takasin manhattanille ja ostaa sen 300 dollarin mekon. 

Mä oon täällä omilla rahoilla ja elän omilla rahoilla. Mulla on rajotus siitä mitä voin ja en voi ostaa. Musta tuntuu että kaikki ei sitä aina ymmärrä. Mä en voi joka päivä mennä raflaan, mun on pakko syödä koulun lounas josta siitäki maksoin 40 lounaasta 120 dollaria. Mikään ei oo ilmasta ja se alkaa tuntuu jo kukkarossa. On hirveen vaikee tajuta että mun on elettävä näillä rahoilla se 9 kuukautta että en saa ostaa mitään turhaa. Todennäkösesti lauantaina saadut synttäri rahatki vanhemmilta menee kirjoihin. Haluisin elää täällä niin että ei tarvis huoltii rahasta vaan voisin nauttii jokaikisesta hetkestä ja asiasta. Mutta mun rahoilla se ei oo mahdollista. Näillä toisilla (ainaki suurella osalla niistä) ei näytä olevan huolen häivää. Okei välillä jotkut onki vähän liian huolettomia. 

Toinen juttu, mun itsetunto on saanu kunnon kolauksen täällä. Siis tää kampus on täynnä ihan mielettömän upeen näkösiä naisia. En tiiä onko se raha joka tekee sen ku on varaa ostella upeita vaatteita ja kosmetiikkaa ja meikkejä tai sit ne on vaan luonnostaa amazing. Taitaa ne olla luonnostaakin upeen näkösiä. Ehkä se on vaan että en enää oo niin eksoottinen ku mitä olisin jos olisin suomessa. 

Liikun paljon kahen saksalaisenkaa ja niiden ympärillä parveilee poikia. Oon sit se kolmas pyörä kenelle ei tulla juttelemaa. Siis eihän siinä mitään jos olis poikaystävä mutta koska ei olla pari tän yhden kanssa niin pieni huomio olis ihan kivaa. Ihan vaan että mulle tulis hyvä mieli.

Kuulostaa tosi pinnalliselta, ja ehkä oonki pikkasen pinnallinen mutta kuka ei nyt huomiota kaipais.

Right now I just feel so ugly. Enkä nyt kaipaa mitään kannustavia sanoja tai hae huomiota, kerron vaan rehellisesti how I feel.

Kyllä sitä jossain vaiheessa tulee vähän masis fiilis ku kuuntelee muiden sanovan, oh she is so pretty, oh she is hot, oh she is amazing.

Mun pitää vaan niellä tää kateus ja paha mieli, keskittyy siihen opiskeluun.

Asiasta toiseen, muuten tänää on ollu kiva päivä, ainaki koulussa. I just love our teacher Larry. Meillä oli ipad tunti, jossa jokaisen piti etsii tietoa omasta kaupungistaan ja lopuks esiteltiin oma kaupunki. I can tell u that i was soooo nervous. En kauheesti tykkää luokan edessä olemisesta, etenkää luokan edessä olemisesta ja englantia puhuttaessa. Larry sano että se meni hyvin mutta mulle jäi vaan mieleen mun punaset, kuumottavat posket ja tärisevä vartalo. Mut tää on ainut tapa oppii, mun on vaan uskallettava puhuu englantia muiden kuulle, jokaiselle sattuu virheita jopa niille täydellisille, hah!

Huomenna uus asenne ja parempi mieli!

"I am beautiful
No matter what they say
Words can't bring me down
I am beautiful
In every single way
Yes words can't bring me down
Oh no
So don't you bring me down today"

nää kuvat on otettu ennen before my bad feeling..meillä oli lunchbreak ja kun saadaan ruokaa nii meistä tulee a little bit crazy..

Love L