Miten fiilikset voikaan mennä niin laidasta laitaan. Eilen olin hyvillä mielin ja tänää oon vaan itkeny ja stressannu.
Olin aamulla siinä viisumi haastattelussa. Ulkoovella oli kamera ja mikki johon piti sanoo nimensä ja jotain, haha mä aloin selittämään enkuks että mulla on viisumi haastattelu aika. Ihan vaan tylysti se nainen sano siihen suomeks että viides kerros hissillä. Enhän mä voinu tietää että siellä puhutaan suomee, tai sit oon vaan tyhmä.
No siellä oli kunnon läpivalasut ja turvatarkastukset, sitten mua käskettiin sammuttamaa puhelin, enkä yhtään muistanu miten se tehtiin. Siinä sit painelin kaikki nappuloita ku se vartija neuvo mua miten se tehdään. Tuliko tyhmä olo. No sain sen sit sammutettua.
Viisumin hakemisessa oli kolme vaihetta, ensin tarkistetaan paperit sit otetaan sormen jäljet ja sit lopuks haastattelu. Kuumottavaa.
Jo ensimmäisessä vaiheessa tuli ongelmia, olin maksanu väärän summan ja multa puuttu 7e. Eikä mulla tietenkään ollu mukana korttia eikä käteistä. Eikun oven ulkopuolelle soittamaa iskälle että meneppä verkkopankkiin maksamaan 7e tälle tilille. No se saatiin sit maksettua.
Sormenjäljet ja sit haastatteluun. Haastattelussa multa kysyttiin, kuka makso mun matkan (minä ite isovanhempien tuella, no mistä sulla on varaa yms se kyseli), missä asun, oonko ollu ennen usassa, mitä teen siellä ja muuta vastaavaa. En ollu ollenkaa varautunu mihinkää semmoseen kuulusteluun.
Lopuks se vaan käski että lähetän kirjatun kirjekuoren ja vakuutus tiedot. Ne piti kans mun passin viisumia varten. Ei siinä mitään, ei mun pitäis päästä ku lauantaina ulos juhlimaa valmistumista eikä mulla ole nyt kuvallista henkkaria. Nyt sit mietin että hankinko väliaikasen henkilökortin vai annako vaan olla ja meen toisten juhlimaan. Mun pitäis säästää jokainen penni jonka tienaan, ei olis yhtään varaa ostella ja tuhlailla ylimmääräseen. Mutta kyse on mun valmistumisesta jota oon jo puol vuotta odottanu.
Sit aloin stressaamaan kans että miks mun nimi ei oo syksyn valmistuneissa, oonko valmistunu?
No soitin ylioppilaslautakuntaan, oon valmistunu mutta koska mun suoritukset on hajautettu niin mun nimeä ei tuu ikinä mihinkää listaan (kirjotin keväällä ja kävin kursseja nyt syksyllä). Huh, säikähdin nii pahanpäiväsesti!
No mutta ajattelin et kotona odottava palkkakuitti piristäis, mut ei. Melkeen 500e veroja. Ja mä tarviin jokaisen pennin että pärjään nykissä. No oma moka ku en tajuu veroprosenteista yhtään mitään.
Oon meinannu oksentaa jo monesti pelkästään stressin takia, ruoka ei maistu ja ihan turtunu olo.
Good to me!
Juhlatki lauantaina stressaa koska mekot ei oo valmiita, mun pitäis oppii jaksottamaan asioiden hoitamista niin ehkä en joutuis stressaamaan näin paljon ku mitä nyt.
Kaikista eniten mua huolettaa raha, mun tulis kumminki pärjätä jenkeissä 9kk yksin.
Kyllä tää tästä, ehkä ihanat tytöt osaa töissä piristää mua!
This is how i feel right now!hah!
Love L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti