cosmos

Miten hassulta tuntuukaan tulla toisen kerran täysikäseks. 21-vuotta, huhuh onpa vanhan kuulonen. Kohta pitäis jo löytää poikaystävä ja hankkia lapsi ja työpaikka, muuttaa pois kotoa. Hah, jos en nyt menis asioiden edelle. Joikasella on varmasti jotkut tavotteet elämässä. Mä haluaisin lapsen mielellään ennen ku täytän 25. Mutta en mä mitään ala kiirehtimään, asiat menee niinkun ne menee. Ja hah, olis se poikaystävä ehk hyvä ensin saada. No mutta kummiski, eilen oltiin juhlistamassa mun b-dayta Jennyn ja Paulinan kanssa.

Lähettiin jo heti aamusta Manhattanille ettimään mekkoa ja kenkiä. Manhattan on niin vaarallinen paikka mulle. Liikkeitä liikkeiden perään. Koko ajan löytyy uusia ihania liikkeitä. Helposti vierähtää 7 tuntia. Niinku eilen kävi, heh. 

Oltiin kaheksan jälkeen takasin kampuksella, ihan väsyneinä ja mietittiin jo että jäätäis vaan tarrytownii. Mutta koska haluttiin laittautuu kunnolla nii päädyttiin että suuntana on manhattan again. 

Lähettiin joskus kymmenen jälkeen illalla taxilla stationille. Meiän kampukselta taxi maksaa train stationille vaivaset 2 dollaria per henkilö.

Odotettiin jäätävässä säässä 20 minuuttia junaa ja lopulta se tuliki.

Grand stationilla meillä ei ollu mitään suunnitelmia. Otettiin taksi (vaihteeks) ja sanottiin että vie mieät jonnekki missä olis paljon ravintoloita. 

Täällä ei onneks noi taksit oo hinnalla pilattu nii mielummin liikutaan niillä.

Päästiin ravintola kadulle ja sit alkoki valinnan vaikeus. 

Vaihtoehtoja oli ihan liikaa. Kierreltiin korttelilta toiselle ja lopulta oli niin kylmä että päädyttiin italialaiseen , Dont tell mama ravintolaa. Siellä oli musikaali puoli, live esiintyjä puoli ja ravintola. Ah se tunnelma siellä oli ihan älyttömän kotosa.

Päätettiin kokeilla että saadaanko me kaikki alkoholilliset juotavat, cosmot. Jenny on 19 ja Paulina on 18, eli alaikäsiä jenkeissä.

Työntekijä kysy ID:t ja me näytettiin ja ne sai juotavat niinkuin mäkin. En tiiä mitä se työntekijä on sekoillu nimittäin ID:ssa näkyy ikä, mut silti Jennylle ja Paulinalle myytiin.

Huhu, cosmot oli tosi tuhtia tavaraa, siis tosi tuhtia. Juotiin ne vielä ihan hetkessä eli kun me noustiin nii ei meinattu pysyy pystyssä.

Oon aiak varma että ne laitto mulle tupla annoksen koska tarjoilija heitti siinä läppää että nyt juotetaan synttäri sankari humalaan.

Kun oltiin syöty ja juotu siirryttiin live esiintyjä puolelle. Siellä oli nainen pianon takana laulamassa someone like u. Ja me "laulettiin" mukana, niin siis "laulettiin." Oh voi niitä ihmis raukkoja jotka joutu meitä kuuntelemaa. Tarjoilijan vika joka teki tuhdit cosmot meille.

Lähettiin sieltä baarista kävelemää ympäri manhattania, lauleskeltiin,tanssittiin ja häiriköitiin ihmisiä. Siis ei tietenkää tahalteen. Otettiin kuvia ja naurettiin. Oli ihan mahtavaa.

Sit tuli pulma että mihin nytten. Clubeille ei perjaatteessa pääse alle 18 vuotiaat, alle 21 vuotiaat saa rannekkeen jossa ilmotetaan että niille ei saa tarjota alkoholia. Viimenen juna lähtis kahelta ja seuraava joskus puol kuudelta aamulla. Taksi takas olis maksanu 100 dollaria jos enemmänki.

Oltiin jo päivällä soitettu clubit läpi ja kyselty että pääsisko paulina meiän kanssa clubille mut kaikissa paikoissa vastattiin kieltävästi.

Joten mun b-day päätty siihen että päädyttiin kello kahen junaan. Ei ollu vaihtoehtoja, eikä kaveria jätetä. Pauliina sano että voitais Jennyn kanssa mennä clubille mutta mun perjaate on että me ollaan kolme muskettisoturia eikä se olis reilua Paulinaa kohtaa.

Meiän junamatka oli muuten ihan mahtava, istuttiin neljän jenkin kanssa samassa vaunussa, juteltiin koko matka ja vaihdettiin numerot jotta ens kerralla mennää yhessä ulos. 

Oon Nykissä 9 kuukautta, mulla on aikaa käydä ulkona vaikka joka ikinen  viikonloppu. I dont have to hurry. Jep, oltiin kaikki dress up etc. mut mulla oli hauskaa koko sen päivän ja se riitti mulle.

Juotavaa, hyvä seura, ihana kaupunki, ihania ihmisiä, dress up, hyvä ruoka ja nauru niistä oli mun syntymäpäivä tehty!Joten sorry guys, ei mitään jännittävää kerrottavaa, hah!

going out

restaurant

cosmopolitan

times square

grand central station

paulinas shoes

Jennys shoes

mine

tickets

love the nails!

love the earrings!

Love L

hey, its my b-day!

Mun suoraan ku elokuvista- hetket jatkuu.

Eilen illalla ku olin menny nukkumaan ja nukuin sikeitä, nii yht äkkiä kuulu tosi kova koputus. Semmonen miehinen jämäkkä koputus oveen tasan kello 00:00.

Säikähdin ihan älyttömästi koska joskus nää miehet/pojat koputtelee oviin ja juoksee pois. Jeap i know tosi kypsää käytöstä.

Lina avas oven ja siellä odotti paketti jossa oli kiinni ilmapallo, siinä ilmapallossa luki happy birthday!

Aww, i love my friends! Kassissa oli muumuassa käsiraudat, hah enempää en kerro!

Kerkesin nukkuu pari tuntia ku alko kuulua ihan kauheeta hälytys ääntä. Palohälytin alko huutaa. Se palohälytin on vielä ihan meiän oven vieressä, eli se kuulu tosi voimakkaasti!

Laitoin nopeesti housut jalkaa ja katoin ulos ovesta. Siellä juoksenteli opiskelijoita yöpuvussa ympäri käytävää. Meitä kaikkia käskettiin lähtee huoneista samantien. Oh my, i was so scared!

Paloauto tuli samantien, ja noin 300-400 opiskelijaa odotteli yöpuvuissaa ulkona.

Jotkut itki, jotkut nauro ja osa huuteli "partyy." Mä olin enemmänki pissed off ja halusin vaan takasin nukkumaa.

30 minuutin päästä kaikki sai mennä takas sisää. 

Tultiin äsken Jennyn ja Paulinankaa manhattanilta, oon ihan rätti,poikki,väsyny. Kierreltiin kaupoissa ja mä tyhmä menin tuhlaamaan victoria secretiin 200dollaria. Mut tytöt sano et hey its ur b-day. Se on siis ollu mun motto tänää ku oon löytäny jotain ihanaa ja kivaa,"hey its my b-day!"

Löysin mekon, kengät..okei kahet kengät ja ahhh, victoria secret!

Trumpin kanssa ei keretty juttelee, valitettavasti se joutu perumaa meiän tapaamisen. Onneks mulla on viel 8 kk aikaa, so no hätä! Hah!

Kohta ostamaa safkaa ja illalla bailamos, jos vaan sais levättyä edes vähän eka. Noiden kortteleiden kiertely menee jo liikunnasta!

Love L

towel is my best friend!

oh i have to tell u this!

Tilanne jossa en tienny itkisinkö vai naurausinko. Tänää tosiaan oli tai no täällä jenkeissä on vieläki perjantai 13 päivä.
 Mä menin salin jälkee suihkuun, kävin vaan huoneen kautta hakemassa saippuan ja pyyhkeen. 

Menin siis suihkuun, joka on muuten yhteis suihku. Jokaisessa suihkussa on oma pieni koppinsa ja viemärit vetää tosi hyvin, noot.

No siis kummiski menin suihkuun ja sit vähän ajan kuluttua kuuluu ääni," Laura." 

I was like," whaat? "

Äänestä tunnistin että se oli mun roomate, she asked "do u have your keys with u."

 And i said "no."

Olin pessy jo hiukset ja kasvot ja kietonu pyyhkeen ympärille ja laittanu uggit jalkaa.

Menin ovelle ja väänsin kahvasta. Whaat, se ei auennu. Yritin uudestaa eikä se vieläkään auennu.

Mun roomate oli menny syömää eikä mulla ollu avaimia mukana vaikka aina ollaan sanottu että pitäkää aivaimet mukana joka kerta kun astutte huoneesta ulos.

No, olin sit käytävällä pyyhkeesee kietoutuneena, hiukset märkänä ilman avainta. Mulla ei ollu mitään tietoa millon mun roomate tulis syömästä ja munki piti päästä syömään.

Kiertelin ympäri taloa pyyhe päällä ettimässä jotain joka vois auttaa. Mut ei ollu ku opiskelijoita jotka katto mua kummeksuneesti. Harvoin täällä näkee puol alastomia naisia juoksentelemassa käytävillä. 

Törmäsin sit yhteen opiskelija tyttöön joka lupas käydä kysymässä jos sais jonkun vara-avaimen. Se tuli hetken päästä takas ja sano että mun pitäis mennä Rita halliin joka on toinen rakennus ja sinne joutuu kävelemään ulko kautta. 

Olin jo kävelemässä alas ja ulos pyyhe edelleen päällä kunnes security guy tuli vastaan avaimet kourassa. Oh my lifesaver. Sain kunnon torumiset siitä että avainta pitää aina pitää mukana. Ja jotain vaihdettiin kuulumisia ja kerroin mistä päin oon. Semmonen mukava vanha mies.

Pääsin sit 30 minuutin käytävillä oleskelun jälkeen sisälle.

Mun roomate tuli 10 minuuttia mun jälkeen sisälle. Kysyin siltä että mitä se kuuli kun kysy että onko mulla avaimia, tietenki se oli sit kuullu että olin vastannu joo.

Se ihmetteli miten en ollu raivoissani vaan nauroin, se snano että jos sama olis tapahtunu sille niin se olis ollu raivoissaan.

Mun mielestä toi oli vaan hauskaa, suoraan ku jostain leffasta. Ei sitä ikinä ajattele että tommonen sattuis omalle kohalle. Onneks pääsin lopulta huoneesee pukemaan vaatteet päälle, otin ainaki opikseni että mä nukun se avain kaulassa tästälähtien!

p.s. oon muuten suomen aikaan jo 21-vuotias, jenkeissä pitää vielä odottaa 2 tuntia, hah!

Love L

move on

Ihanaa viikonloppu alko mulla noin puoltuntia sitten! Freedom! Siis ei koulussa oo mitään vikaa mutta huomenna on mun synttärit ja siks viikonloppun tulo on ihanaa!

Täällä tuulee ihan hulluna että tornado on varmaan tulossa tai jotain. Okei ei ehkä kauheesti pitäis vitsailla tommosista kun on 13. päivä perjantai. En oo ite  kauheen taikauskonen se riippuu ihan mille tuulelle satun että uskonka vai en. 

Meiän opettaja kerto että ennen ku tää koulu oli joku toinen opisto niin yhessä rakennuksessa joku opiskelija hirttäyty ja nykyää siellä kummittelee, se opiskelija elää siellä. Jeap, thank god im not in that building. 

Tän päivän suunnitelmat, hmm joko salille, manhattanille ja ehkä illalla party. Mun luokallu oleva ranskalainen poika Ari sano että illalla olis jotkut partyt, we will see.

Mulla on kovat paineet huomisen pukeutumisesta. U guys have seen some of my friends they r amazing! And im the birthday girl, so i have to look more than amazing, hah! Saan varmaan aamuks stressi finnejä,hah!

Juteltiin eilen mun roomaten kanssa pojista, ah girly talk! Kerroin mun love storyn, ja kun mä olin lopettanu puhumisen nii aloin itekki miettimään et wau, onkohan destiny nyt pelissä. Onks koko ajan ollu kyse destinystä. 

Se miten tavattiin, erottiin ja tavattiin uudestaan. Koko viime kesä ja kaikki muu. I really like him. Vähän pelottaaki että mitä JOS tapaan täällä jonkun. Toisaalta en haluais tavata ketään toista. Syvällistä.  Mutta mitään ei voi tietää 100% varmuudella ja siks elän hetkessä ja yritän olla ajattelematta että siellä se odottaa mua, kun tuun takas nii ehkä aletaan seurustelee. Nimittäin who knows ehkä se tapaa jonkun kun mä oon täällä. Eletään siis minuutti kerrallaan.

"You can spend minutes, hours, days, weeks, or even months over-analyzing a situation; trying to put the pieces together, justifying what could've, would've happened...or you can just leave the pieces on the floor and move the fuck on."

― Tupac Shakur

Mutta nyt mä alan lukemaan miehistä,hah!

Mun roomaten kengät, love them. Oon aina halunnu black ones!

tää keksi on syypää siihen jos saan lisäkiloja, ah it is soooo good!

men,men,men!

Love L

a good mood on a rainy day

Mä lopulta päätin ostaa uggit kun täältä niitä saa suht halvalla. Oon aina ollu uggeja vastaan koska jokaisella vastaantulijalla on semmoset, joko feikit tai aidot. Päädyin sen vuoks vähän erilaiseen kuosiin ja materiaaliin. Mä tosiaan kävelen noissa ulkona ja täällä käytävillä. Ne on ihan super mukavat vaikkaki omasta mielestä aika rumat.

Tässä on mun nurkkaus. Aluks nukuin yläsängyssä joka on niin karu ja ruma että mun oli pakko sensuroida se pois kuvasta. Tänää nukun ensimmäisen yön alasängyssä ja en jaksa edes odottaa että pääsen nukkumaan! Mun nurkkaukseen kuuluu desk,bed ja lamppu. Vaatekaappi on toisella puolella. Ei oo kauheesti tilaa mutta oon tajunnu et suuren osan ajasta vietän ihan muualla so it doesnt matter.

Käytiin tänää kylillä ja mun matkaan tarttu kahet korvikset. Tarjouksena oli osta kolmet ja saat neljännet kaupanpäälle. Harvoin tämmöseen tarjoukseen törmää helsingissä. noista maksoin noin 7euroo yhteensä. Se oli semmonen halpahalli mut vaatteet ei ollu ollenkaa pahemman näkösiä. Itseasiassa tää kauppa yllätti mut ja varmasti meen uudestaanki.

Its time to sleep. Mun hieno lil wayne yöpaita. Ostin senki täältä koska mä tarvitsin yöpaidan. Tolleen aina aamusin kuljeskelen tuolla käytävillä, kukaan ei oo vielä säikähtäny mun paljaita sääriä, hah!

On ollu rento päivä säästä huolimatta. Heräsin vesisateeseen, ulkona näytti niin masentavalta ja synkältä että sänky olis ollu kivempi vaihtoehto kun nousta ylös ja mennä aamupalalle. Aamupalalta suoraan englannin tunnille. Meillä on täällä keskustelu tunteja, ilab tunteja jotka on netissä tehtäviä tehtäviä ja ipad tunteja jolloin me käytetään ipadia, haha surprise! Päivä menny tosi nopeesti ihanan Larry opettajan kanssa. Tästä opettajasta tulee mieleen näytteliä Robin Williams, ulkonäkö ja ilmeet. Larry kerto että kun se oli käymässä L.A:ssä siltä tultiin monesti pyytää nimikirjotusta.

Koulun jälkeen mentiin Tarrytownin keskustaan ostaa muunmuassa adapteri (vihdoin) ja muuta tarpeellista. Tarrytownin keskusta ei oo mikään huge vaan semmonen lämmin ja kotosan pieni. Ravintoloita, kuppiloita, pari kampaamoa ja jotain pieniä kauppoja.

Koska takas tulo koululle olis vaatinu ylämäen ylös kävelyn niin otettiin taksi joka maksaa 2dollaria per henkilö. Meillä oli ihan huippu taksi kuski. Se laitto musiikin ja bassot ihan täysille. Mä tunsin mun penkissä miten bassot jytis! Se kyseli mistäpäin ollaan ja mitä meinataan viikonloppuna. Kerroin sit että täytän 21 lauantaina ja siihen se vastas antamalla käyntikortin ja sanomalla että jollain on bileet jossain ja että jos vaan tarviin apuu nii voin soittaa yms. Lopulta mun ei tarvinnu maksaa taksia synttäreiden vuoks.JEIJ!

Lauantaina käynnistyy Manhattanilla smoky hot dressin etsintä!

Wish me luck!

P.s. Meillä oli myös kilpailu tänää illalla poikien ja tyttöjen välillä. Tehtävinä oli mm. piti juoda vettä ja kurlaamalla laulaa jotain biisiä minkä toisten piti arvata, oli ryhmät ja piti arvata biisi ja jatkaa sitä ja muuta mielenkiintosta. Mä olin katsomossa kannustamassa.....Jooo, pojat voitti....

Love L

nerd..

Mulla on kauheesti paineita täällä, let me tell u.

Suurin osa täällä olijoista on vanhempien kustannuksella täällä opiskelemassa. Niillä on guccin laukut ja pradan vaatteet ja lui vuittonin kengät. Ne menee manhattanille ja vanhemmat maksaa kaiken. Ne syö millon haluu, eikä rahasta oo huolta. Välillä tulee vanhemmilta puheluita että nyt rajota sitä rahan käyttöä. Mut ne menee takasin manhattanille ja ostaa sen 300 dollarin mekon. 

Mä oon täällä omilla rahoilla ja elän omilla rahoilla. Mulla on rajotus siitä mitä voin ja en voi ostaa. Musta tuntuu että kaikki ei sitä aina ymmärrä. Mä en voi joka päivä mennä raflaan, mun on pakko syödä koulun lounas josta siitäki maksoin 40 lounaasta 120 dollaria. Mikään ei oo ilmasta ja se alkaa tuntuu jo kukkarossa. On hirveen vaikee tajuta että mun on elettävä näillä rahoilla se 9 kuukautta että en saa ostaa mitään turhaa. Todennäkösesti lauantaina saadut synttäri rahatki vanhemmilta menee kirjoihin. Haluisin elää täällä niin että ei tarvis huoltii rahasta vaan voisin nauttii jokaikisesta hetkestä ja asiasta. Mutta mun rahoilla se ei oo mahdollista. Näillä toisilla (ainaki suurella osalla niistä) ei näytä olevan huolen häivää. Okei välillä jotkut onki vähän liian huolettomia. 

Toinen juttu, mun itsetunto on saanu kunnon kolauksen täällä. Siis tää kampus on täynnä ihan mielettömän upeen näkösiä naisia. En tiiä onko se raha joka tekee sen ku on varaa ostella upeita vaatteita ja kosmetiikkaa ja meikkejä tai sit ne on vaan luonnostaa amazing. Taitaa ne olla luonnostaakin upeen näkösiä. Ehkä se on vaan että en enää oo niin eksoottinen ku mitä olisin jos olisin suomessa. 

Liikun paljon kahen saksalaisenkaa ja niiden ympärillä parveilee poikia. Oon sit se kolmas pyörä kenelle ei tulla juttelemaa. Siis eihän siinä mitään jos olis poikaystävä mutta koska ei olla pari tän yhden kanssa niin pieni huomio olis ihan kivaa. Ihan vaan että mulle tulis hyvä mieli.

Kuulostaa tosi pinnalliselta, ja ehkä oonki pikkasen pinnallinen mutta kuka ei nyt huomiota kaipais.

Right now I just feel so ugly. Enkä nyt kaipaa mitään kannustavia sanoja tai hae huomiota, kerron vaan rehellisesti how I feel.

Kyllä sitä jossain vaiheessa tulee vähän masis fiilis ku kuuntelee muiden sanovan, oh she is so pretty, oh she is hot, oh she is amazing.

Mun pitää vaan niellä tää kateus ja paha mieli, keskittyy siihen opiskeluun.

Asiasta toiseen, muuten tänää on ollu kiva päivä, ainaki koulussa. I just love our teacher Larry. Meillä oli ipad tunti, jossa jokaisen piti etsii tietoa omasta kaupungistaan ja lopuks esiteltiin oma kaupunki. I can tell u that i was soooo nervous. En kauheesti tykkää luokan edessä olemisesta, etenkää luokan edessä olemisesta ja englantia puhuttaessa. Larry sano että se meni hyvin mutta mulle jäi vaan mieleen mun punaset, kuumottavat posket ja tärisevä vartalo. Mut tää on ainut tapa oppii, mun on vaan uskallettava puhuu englantia muiden kuulle, jokaiselle sattuu virheita jopa niille täydellisille, hah!

Huomenna uus asenne ja parempi mieli!

"I am beautiful
No matter what they say
Words can't bring me down
I am beautiful
In every single way
Yes words can't bring me down
Oh no
So don't you bring me down today"

nää kuvat on otettu ennen before my bad feeling..meillä oli lunchbreak ja kun saadaan ruokaa nii meistä tulee a little bit crazy..

Love L