maanantai 28. helmikuuta 2011

1+1+1+1+1+1+1=7















Kotona vähän rennommin





Siis mä ne voi ymmärtää mikä mun kameraa vaivaa, kuvat on tosi epätarkkoja. Pitäiskö alkaa säästämään järkkäriin. Tai sit asetukset on ihan pielessä (mitä mä vähän epäilenki). Ja toinen, mun peili on ihan kakkanen, yritin kyllä pyyhkiä sitä mutta tuloksetta.
Mä syön tässä bonaa ja mietin että mitä tekis, meinaan että mitäs tekis tulevaisuudessa. Mihin hakis opiskelemaan, mihin muuttais, mihin matkustais. Mulla on tällä hetkellä ihan älytön himo lähteä matkalle ja siis en meinaa viikon tai kahen matkaa vaan yli kuukauden, ehkä jopa puolen vuoden, ellen jopa koko loppu elämäks. Kuka tietää. Joo, Suomi on ihana, kaunis , turvallinen paikka mutta se ei tunnu kodilta. Enkä tiiä miks, mut se vaan ei tunnu maalta jossa haluan asua ja elää, jossa kasvattaisin lapset ja ostaisin talon. Ei,ei. Oon nyt sit alkanu ettimään opiskelupaikkaa mm. usasta, espanjasta, belgiasta yms. Ja jos ei opiskelupaikkaa tule niin mähän otan ja vaan lähen jonnekki! Nyt vaan ensin yritän löytää motivaation tohon kouluun, valmistumiseen. Sit alkaa vaatteiden, kesämekkojen tekeminen, kuvien ottaminen, portfolion tekeminen, inspiroituminen ja kouluihin hakeminen. Mulla on ihan kauhee tarve päästä eteenpäin!
Mut nyt mä jatkan bonan syömistä (nam, vauvan ruokaa) ja alan kattoo fab fiveä!
Ihanaa loppu iltaa kaikille ihanille! Ainiin, mä ostin ihania uusia kankaita, kaappiin odottamaan.





xx lola

torstai 24. helmikuuta 2011

Takas suomessa, mieliala tosi huonu, surullinen, hämmentyny, vihanen mutta samalla onnelinen ihanasta reissusta ja aivan upeesta seurasta. Lähin siis perjantaina kohti lontoota heh ensimmäinen kerta ku matkustin ihan yksin. Koneessa mun vieressä istu aivan ihana 50v nainen. Juteltiin ihan kaikesta, ku oltais tunnettu pitkää. Kumpiki avautu omista jutuistaan. Se matkusti lontooseen poikaystävänsä luokse, vaan viikonlopuks. Tää poikaystävä odotti kukkien kera sitä naista. Mentiin samaa matkaa laukkujen kanssa ne tosiaan junaan ja mä metroon. Päätettiin lontoon kanssa että nähdään puolessa välissä, victoria stationilla. Mä olin ihan pissat housuissa että selviinkö, löydänkö sinne 20 kilosen laukun kanssa. Hah. Noh selvisinhän mä, ja voi luoja se jällee näkeminen. Apua itku meinaa jo tulla. Siinä sitten käveltiin laukkujen kanssa( onneks se kanto mun laukun) bussi asemalle suuntana cardiff,wales. Haluttiin olla ihan kahestaan pari päivää nimittäin sen luona olis ollu sen kämppikset. Oltiin jo etukäteen bookattu hotelli, joku vähän luksus huone, tai niin esitteessä sanottiin, 50 tuumanen plasma tv, joku erikois mukava sänky yms. Bussi matka kesti joku päälle 4 h, ruuhkan takii, ei se mua haitannu ollenkaa. Juteltiin nukuttiin, ei ollu herkeekää ettei oltais pidetty kädestä kiinni tai et toine ei olis silitelly toisen selkää. Kummallaki niin hirvee ikävä. Ku saavuttiin cardiffii siellä sato kaatamalla vettä. Mietittiin että otetaanko taksi vai mitä. Lontoo kävi kysäsemässä missä sattuis olemaan royale hotel. Käviki ilmi että se on noin 5 min kävelymatka päässä bussista. Päätettiin sit kävellä sateessa hotellille. Ja se palkittiin aivan ihanalla hotellihuoneella! kello oli jo yli yks yöllä ku päästiin hotellille, loppu ilta meni sit huoneessa. Aamulla ku oltiin herätty päätettii lähtee kiertelee paikkoja, se jopa sano että vie mut kiertelee kauppoja. Se otti selvää missä on isoimmat kauppakeskukset. Harva mies suostuu shoppailemaa. Cardiff on tosi upee paikka, meiän hotelli oli aivan mahtavalla paikalla ihan keskustassa, keskellä kaikkea. Ainii syötii hotellilla aamiainenki, mua hävetti niin paljon että söin ku miehen annoksen. Siis tosi ison annoksen, ihanku en olis ruokaa ennen nähny. Mut sen mielestä mun ei tarvinnu hävetä. Se vaan sano että nauti kunnolla ruuasta. Mut tosiaan kierreltiin siellä keskustassa, mietittiin et mitä tnä tehtäis. Päädyttiin että ensin syömään sit leffaan ja sit clubailemaan. Siinä kierrellessä alko tullakki kummallekki nälkä. Ajateltiin et käydään nopee mäkissä syömässä mut sit mä näin jamie oliverin italaialaisen ravinolan! Sinne oli siis pakko päästä! Tilasin bolognesea ja tauheed jotain risotto hommaa. Haha olisitte nähny sen ilmeen ku se maisto sitä risottoa. Se oli niiin hyvää et ei mitään rajaa. Tauheed leiju ku kolmannes taivaas, se meni sanattomaks koska se ruoka oli niiin hyvää.lähtiessää se otti mulle muistoks se. Paikan käyntikortin. Meil oli viel tunti leffaa. Oltiin kävelty varmaan kolme kertaa hootersin ohi.

Just se paikka jossa tarjoilioilla on isot tissit, pienet paidat ja sortsit. Mä ajattelin et tauheed olis ihan innoissaa( niin se varmaa oliki) mut se jakso silti kehuu mua, että mä näytän eksoottiselta että kaikki britti naiset näyttää samalta yms. Tuli siin drinkkiä juodessa hyvä mieli. Ja olis se paikka ihan makee, välillä ne alko huutelee siellä jotain lyricoita ja tanssimaa jonkun biisin tahdissa. Mulka alko juotava vähän nousta pääyän ku sokerit oli korkeella ja sillon on hirvee jano ja juotava ku juotava menee viidessä minuutissa kurkusta alas, tiedän vaarallista. Siks mä en juokkaa paljoo.mentiin siitä sit leffaa kattomaan joku leffa mis oli jennifer aniston ja nicole kidman ja muita hyviä. Apua en yhtää muista sen leffan nimee! Mut oli ihan hyvä leffa. Sielä hotellille valmistautumaa. Suihkun jälkee mä tajusin et eihän mulla oo adapteria. Ihanan miehenä tauheed kävi hakemassa mulle adapterin hotellin respasta että saisin suoristtuu hiukset. Mekko päälle ja korot jalkaa. Kierreltii eri clubeja mut päädytiin lopulta club glamiin. Siel oli älyttömästi porukkaa! Ja tietenki jollaki sattu olemaa sama mekko ku mulla, mut miehen mukaa mun päällä se näytti paremmalta, hah. Pakkohan sen oli niin sanoo! No mut tanssittii koko ilta, ja kerättiin aika paljon katseita. Ainaki tauheedin mukaa, sitä aina nauratti ku en ikinä huomannu tai huomioinnu mitään. Mä vaan keskityin siihen vaikka sen mielestä miehet katteli mua ku olin muka kuumin tyttö siellä, lol. Mut samalla ihanasti sanottu. Oltii pilkkuun asti ja lähettiin ettimää jotain paikkaa mis vois syödä jtn. Siis ajatelkaa mä olin ulkona lyhyessä mekossa ilman sukkahousuja avokkaat jalassa ja mulla ei ollu tietookaaa kylmästä. 30 asteen ero suomen -20 asteen pakkaseen. Löydettiin ruokaa pitkän ettimisen jälkee ja eiku takas hotellille.
Aamulla suihkuun ja ettimään ruokaa, nimittäin ei keretty aamupalalle. Päädytiin costa kahvilaan. Otettiin ruuat mukaa ja käveltiin bussi pysäkille. Tultiin ihan liian myöhää ja bussi oli täynnä lukuunottamatta kahta hajapaikkaa. Jouduttiin sit eri paikoille, mut loppu peleissä se oli ihan hyvä nii pystyin nukkumaa kaikki uni velat pois tai osan univeloista. Lontooseen ku päästii nii päätettii shoppailun sijasta mennä tauheedin luokse ja sieltä syömää läheisee pubii. Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa nimitäin aina himoitsin tauheedin ruokia ja juomia. Mun mielestä sen ruuat ja juomat näytti aina paremmalta. Hah. Seuraava päivä meni mulla kaupungissa koska tauheed oli koulussa. Yksin kiertelin kauppoja ,4 paitaa lähti mukaan. Olin 7 h kaupungissa ja sit nähtiin nike storen edessä ja mentii syömää. Saatii energiaa ja sit vaan kiertelemään eri kauppoja ja katuja. Me päädytiin sohoon joka oli täynnä aikuisten paikkoja ja kauppoja. Huh mikä kokemus, silti me käytii jokaisen kaupan ja paikan sisällä kattomassa mitä siellä oli. Olin joka kaupassa ainut nainen. Mut musta se oli hauskaa ja nii sitäki nauratti. Heh. Mut se oli oikeesti kokemus mitä e unohda. Siitä leffaa kattomaan tourist, kumpikaa ei oikeen lämmenny sille leffalle. Ja se sali oli ihan MIELETTÖMÄN pieni, varmaan joku 15 paikkaa. Aina ku joku tuli sinne salii nii leffamies näytti sen ihmisen paikan taskulampun avulla. Siis tosi kotoisa sali missä tuns jokaikisen fiiliksen.
Ku mentii tauheedille niin se sano että aamulla lähtää aikasi. Liikkeelle et keretään olla viel yhessä.
Ja siis mehän lähettiin aikasi, vaikka aluks epäilin ettei se jaksais. Käviki nii että mä olisin halunnu jäädä vielä sänkyy makoilemaa, mut ei ylös ja ulos. Käytiin eka hakemassa paketti jonka olin lähettäny sille suomesta. Haha se oli ihan innoissaa, mä en niinkää ku mua hävetti sen sisälö ja käskin sen siä avata se paketti vasta ku oon koneessa sinä iltana.siitä jatkettiin oxfordille, käytiin aamupalalla juteliin kierreltii käytii. Viel pubissa. Sit oliki mun aika lähtee kentälle. Mä jo luulin et nyt oli hyvästien paikka mut se tuliki saattamaan mut, ihana. Kentäl hoidettiin asiat kuntoo ja mentiin lasilliselle ja mä söin jäätelöö. Haha se yritti mun sanakirjan avulla puhuu suomee mulle. Halus sanoo että sille tulee kauhee ikävä mua. Siis se loppu aika siel kentällä oli aivan mahtava, mä vaan nauroin ja nauroin olin unohtanu kokonaa että olin lähössä. Ja sit ennen turvatarkastuksia mä sit murruin ku tajusin että kun mä tolla toiselle puolelle meen nii se on siinä. Siinä sit halailtiin, pussailtiin ja mä itkin. Se meni vaan pahemmaks kunnes mun oli pakko sanoo et nyt mä meen tai en pysty lähtee ollenkaa. Siis se oli ihan hirveetä. Huoh... Turvatarkastuksessa mun laukusta otettiin joka ikinen tavara pois ja tutkittiin, jouduin ottaa kengät pois ja olla varpasillaa. Eikä ne tietenkää löytäny mitään. Mut oli vähän noloa. Kävin ostamassa victoria secretin tuoksun ja huulipunia. Ennen koneeseen menoa mun oli pakko saa da jäätelöö et sain syödä suruun ja itkee koneessa. Kuin säälittävää. Konenessa istuin ykkösluokan takana, paljon jalkatilaa ja koko penkkirivistö oli mun. Onneks nii sain itkee rauhahssa, lol. Yöllä klo 00 saavuin suomee, kuin masentavaa. Puol tuntii bussii ootellessa juttelin yhen naisenkaa joka oli just tullu kuubasta.jutelii tosi pitkää ja mun matkustus innostus vaan lisäänty, seuraava määränpää ehkä lonoo-brasilia-lontoo.
Mä oon ny vaan hämmilläni mitä tapahtuu, mitä teen. Oon jo tosi syvästi ihastunu nii kannattaako mun jatkaa, tuunko satutetuks.Miten jatkossa.onnistuuko tämmönen. Hah melkeen ite voisin muuttaa bermuudaan, lol. Mut en vaan tiiä nyt mistään mitään, tai ainut mistä oon varma on se että tää mies on aivan mahtava persoona, ihminen,hyvännäkönen,kohtelee mua kun prinsessaa ja että mä tykkään tästä miehestä tosi paljon. En vaan tiiä..


Xx lola

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

pics

Se on nyt sit hakattu mun selkään, tiiän koko on iso mutta pienet olis ollu liian pienet. Värit vielä puuttuu, ne mä menen ottamaan ens kuussa. Ja sattu muuten ihan hemmetisti! Mut kyllä mä 6 tuntia jaksoin, toiset kuus värittämiseen. Oh noh.Taas kuvien laatu ykkösluokkaa, anteeks.












xx lola

torstai 10. helmikuuta 2011

moikka!





Taas nää kuvan laadut, auts ja anteeks!
Ostin valkosen bleizerin, vähän kammoksuttaa toi väri mut ehkä totun siihen, kuhan yhdistelen oikeella tavalla ettei näytä lääkärin takilta, hah. sitä mä en halua.
Oon ollu tänään jo lenkillä, siellä oli aivan mahtava auringon paiste. Oli ihan pakko päästä ulos nimittäin toi aurinko ei näyttäydy kovin usein.Ntyt mä mietin että lähtisinkö vielä illalla uudestaan lenkille. Oon ihan koukussa liikuntaan, vähän pelottaa koska tää on jo vähän liikaa. Mä en pysty päivääkään olla liikkumatta, tai iskee kauhee ahdistus. Mä tykkään siitä tunteesta kun on liikkunu, siks jos aamulla käyn vaikka jumpassa mun on illallaki pakko tehdä jotain koska iltaa mennessä se liikunnan jälkeinen tunne on jo poissa. Pitäis varmaan rauhottua, ettei mee liiallisuuksiin. Lepopäiviäki tarvitaan. Mut tätä on meiän suvussa siis melkeenpä pakkomielteistä liikunnan tarvetta. Mulla on vaan tavote ja kun sen saavutan im happy. Ainiin en syö mitään maito tuetteita tällä hetkellä. Mulla epäillään laktoosi-intorelanssia, tai me epäillään äidin kanssa. Nyt sit kokeilen muuttuuko vointi jos jätän maitotuotteet kokonaa. toivotaan parasta että ei oo, nimittäin en kestä ilman fazerin sinistä ja geishaa! Mut jos on nii sit pitää vaan sopeutuu, sehän sopis mainiosti tähän mun diabeteksen rinnalle, hah. No ei, mut toivotaan että ei oo.
Kävin muuten kattomassa mun tatuoinnin luonnosta, SE ON UPEE! Siis mä en jaksa odottaan että se hakataan mun selkään. (kuulostipa ihanalta) Aikaa siirrettiin 15.2, ja sekin on epävarmaa saadaanko se sillon valmiiks vai pitääkö varata uus aika. Mut apua, en vaan haluu odottaa enää!
Huomenna mennään syömään kahen isosiskon ja äipän kanssa, vähän juhlistaa systerin synttäreitä. Huomenna on myös äikän ylppärit ja mä olen jo valmiiks kakat housuissa, onneks oon jo kirjottanu sen kerran niin tiiän tilanteen ja jos menee huonosti niin läpi oon jo päässy kerran. Olishan se parempi numero ihan tervetullu, motivaatio on vaan zero tällähetkellä. Mut nyt lukemaan, ja hehe huomenna tasan viikko matkaan!


xx lola

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Now is time!

Moikka ihananaiset, mä parhaillaan syön mun viimestä suklaa palaa.näin oon päättäny! Nyt vaan kova tahdon voima niin i can do it! Tavotteena



Jotain tämmöstä, haluun pienet vatsalihakset näkyviin, ja muutenki kiinteemmän vartalon. Lisäisin lähtö kuvan mutta mä tiedän että jotkut todennäkösesti vaan ajattelis että esittelen itteeni. Käyn tällä hetkellä melkeen joka päivä jumpassa tai tankotanssimassa, jos oikeen innostun saatan käydä kaksi kertaa päivässä. Liikkunnasta on tullu mun pakkomielle, haluun vaan nähdä tuloksia! Siispä mä menen nyt ottamaan mitat ja kk päästä uudet mitat.haluisitteko et pidän kuntoilu, ruokapäiväkirjaa täällä? Meinaan ainakin ittelleni johonki kirjottaa ylös.
Mun suklaa palanen on melkeen syöty, bye bye sweets! And hello to new body!


Xx lola



perjantai 4. helmikuuta 2011

rolling in the deep



Hah tajusin just miten tyhmältä toi kuva näyttää. Hah.
Tänään oon juoksennellu hammaslääkäreissä, mähän olen ottamassa paikkaa hampaaseen. Mun etuhammas on lohjennu tosi monesti, kaikki lähti siitä kun mut työnnettiin alas kiipeilytelineestä pienenä päiväkodissa. Mun hammas lohkes pahasti ja nyt se lohkeilee vähän välii, ja se on iso palanen, melkeen puolet hampaasta. Ja nyt sit päätin että haluun vakituisen hampaan. hah. Mut miks sen pitää maksaa taas niin paljon, oh why!
Mulla oli pieni kuvaus seissoi lontoolle, hah. Saa nähdä mitä se sanoo kun näkee ne kuvat, lol. Eilen meni ihan liian myöhää jutellessa sen kanssa, viideltä aamulla menin nukkumaan ja sit piti herätä puol kaheksalta. Voisin oppii lähtemään skypestä aikasemmin.
Huomenna töihin ja se tarkottaa aikasin nukkumaan menemistä, niin mä ainakin luulen,heh. Saa nähdä!
Ja Adelen kuunteluputki jatkuu..

 




xx lola

not so good

Tajusin tänään miten paljon mulla on menny rahaa mun ulkonäköön. Siis semmosiin asioihin mitkä ei oo niin välttämättömiä.Mietin kans mistä se johtuu että oon niin addiktoitunu siitä miltä näytän, oon tosi tarkka sen suhteen. Onko mulla niin huono itsetunto, vai miks. Tosi moni luulee että mulla on itseluottamus kohillaan, mut asia ei oikeesti oo niin. Viime kesänä en käyny kertaakaan julkisilla rannoilla, olin aina ottamassa aurinkoo jossain kallioilla, syrjässä. Kyllä mä ulkomailla voin ottaa aurinkoa ja olla rennosti koska kukaan niistä ihmisistä ei näe mua uudestaan eikä oo tuttuja. Mut suomessa, mä en tiedä miks mut en vaan pysty. Kaiken pitää vaan olla tiptop kunnossa. Käytän kasvojenhoito tuetteisiin varmaa yli 500 euroa vuodessa, kulmien värjäys, kävin kaks kertaa kampaajalla kolmen päivän aikana, vaan sen takia että en ollu 100% tyytyväinen, ja oon paljon muutaki tehny. Siis varmaan yli kolme ulkomaan matkaa olisin tehny sillä rahalla mitä oon käyttäny ulkonäköön. Joku saattaa ajatella että miten pinnallista, mut mä en vaan viihdy omassa ulkonäössä. Mä toivoisin että mulla olis samanlainen itseluottamus kun joillaki mun kavereilla, ehkä se kasvaa iän myötä.
Tää vaan tekee elämän hankalemmaks. Seurusteleminen on hankalaa koska pelkään aina että jätkä löytää paremman, tai ajattelen että se kyllä löytää paremman, mikä asenne!
Mä ihailen naisia jotka on sinut ittensä kanssa, se näyttää upeelta kun nainen kävelee itsevarmasti, kantaa ittensä itsevarmasti! sillon kaikki näyttää upeelta, semmoset ihmiset kääntää katseita. Tai ainakin mun katse kääntyy.
Pitäis varmaan alkaa treenaamaan itseluottamuksen lisäämistä, kehua itteään eikä katella vaan niitä heikkouksia, jota me naiset usein tehdään. Pitäis korostaa niit hyviä puolia.
Ja mä en nyt sano tätä siks että ihmiset tulis sanomaan mulle että olisin kaunis tai jtn, koska ne todennäkösesti menis kuuroilla korville. Se itseluottamus pitää lähtee ittestään, kukaan ei voi sitä sun puolesta hankkia, nyt siis alkaa mun treenaaminen!Parempi itseluottamus, here i come!!!Me naiset ollaan liian ankaria itteämme kohtaa, rakastateen sitä mitä me ollaan!




xx lola

torstai 3. helmikuuta 2011

miss u!








Missä on kesä, miksi se ei voi tulla nopeemmin, miksi mä en voi jo käyttää sandaaleja ilman että tulee kylmä. Voisinpa mennä kesää vastaan, vaikka ausseihin. Mutta ei ku koulu pidättää mua täällä. Saisinpa jo kivan rusketuksen, kun ei noihin solkkuihin uskalla mennä. Olis ihanaa kävellä baarista kotiin, varpasillaan, niin että aamu aurinko jo nousis. Tai olla kallioilla, syödä eväitä. Ja oi, pöyräillä jopolla ympäriinsä. Käydä hietsun kirppiksellä ja syödä jäätelöö. Mut ensin pitää odottaa et tulis kevät.

xx lola

tiistai 1. helmikuuta 2011

Bad mood





Mä olen tosi huonolla tuulella nyt. Vaikka sain mun spinningitki tehtyä tänää.
Mun bussi tuli myöhässä, huoh espoon bussit. niin enhän mä sit kerenny kouluun. Mä palautin enkku 6 kurssin tehtävät sillon ku ne piti palauttaa, noh tietenki sieltä sit puuttu se yks ja ainoo tehtävä, niin että en saa osallistua kokeeseen, vaikka palautin tehtävän sit jälkeenpäin. Olin viel tehny sen tehtävät, unohtanu vaan laittaa sen emailiin. Nyt sit pitää käydä enkun 6 kurssin kokeessa ens jaksossa. Ärsyttääkö, joo! Just kun mä pääsin sanomaan että im happy,hah. En sanokkaan tästä lähtien mitään, olis pitäny koputtaa puuta. Just keep smiling, ehkä se auttaa. Niinhän se on että jos nauraa ja hymyilee paljon nii se tarttuu kans tunteisiin, oon ainaki lukenu jostain niin. Stay positive, niin lontoo sanoo aina mulle ku murheita. ikävä!
Nyt mä menen jatkamaan lukemista, ostin nimittäin Lauren Conradin kirjan, Sweet little lies. And keep smiling, haha.

xx lola

:)


i know, babyface.
Sain nyt tatuointi ajan, ja mun edellisiäki tatuointeja korjataan, 14.2 olis sit varattu aika, koko päiväks. Vähän jännittää et mimmonen tatuointi tulee. Luonnoksen meen kattomaan 7.2.
Haha, kun m olin matkalla sinne tatuointi paikkaan, metrolla, Joku 21-vuotias mies yritti iskee. Mä en todellakaan oo tottunu että suomessa käy noin. Se halus viedä mut ravintolaa syömään viikonloppuna. Kieltäydyin kohteliaasti, mulla ihan muut mielessä.
Juteltiin eilen skypessä vähän vaille viiteen aamulla, arvatkaa vaan väsyttääkö. Onneks skype on ilmasta, mä olisin muuten konkurssissa.Hah. Mut ikävä on niiiin kova, ettei mitään rajaa! 17 päivää niin oon jo siellä, pitää ajatella positiivisesti.
Nyt vaan odottelemaan tatuointia, pitää opiskella ahkerasti ja skypettää. Tää tyttö menee nyt tekemään enkun läksyjä, kohta kouluun!i feel so happy!
Aivan mahtava, vähän surullinen mut aivan mahtava biisi ja mikä ääni!



xx lola