It's always darkest before the dawn

Miltäkö tuntuu ku ihminen kenestä välittää enemmän kun paljon asuu monien satojen kilometrien päässä. Kun tekis vaan mieli kömpiä sen ihmisen viereen ja pysyä siinä aamuun asti, mutta se ei oo mahollista. 

Vannotin ittelleni että ennen Jenkkejä mä en hurahda kehenkään. Ei pitäis mennä vannomaan mitään, koska sit vaan ärsyttää. Jos mä voisin niin lentäisin sinne nyt heti, mutta kun asia ei oo niin yksinkertanen. Kumpa oliski. Eihän kukaan voi tietää millon tulee semmonen ihminen vastaa josta oikeesti välittää, jos olisin tienny nii olisin vaan kävelly ohi koska nyt tuntuu hirveeltä. Toisaalta moni ihana asia olis jääny kokematta jos olisin vaan kävelly ohi. Kai se on vaan nieltävä että ei, me ei tulla todennäkösesti näkemään vuoteen ja kuka tietää miten asiat on sillon. Seurusteleeko se tai minä, missä päin maailmaa ollaan. Vuodessa kerkee tapahtua paljon. Mä uskon että kaikella on tarkotuksensa, tälläkin vaikka se nyt ei siltä tuntuis. Ehkä se tulee mua lentokentällä vastaan kun tuun takas Suomeen, ja juostaan toistemme syliin ja itketään onnellisina, tai sit ei. Tällä hetkellä on vaan pakko mennä eteenpäin koska taaksepäinkään ei voi mennä, ei kannata murehtia jotain jolle ei pysty mitään tekemään. Mun elämä jatkuu täällä ja kohta se jatkuu 6693.44kilometrin päässä.

 Mutta nyt koska se ei oo tässä vieressä niin mun kohtalo on kömpiä sänkyyn yksin ja antaa villasukkien ja viltin lämmittää.

salillekki pitää mennä "tyylikkäänä"

P.S. Suosittelen Florence + The Machinesin levyä, LOVE IT!

Love L

Gym

Oon lusmuillu melkeen koko päivän. Kunnes kasin aikaa päätin että, ei pakko se on vaan raahautuu sinne salille. Nyt on hyvä treeni vaihe päälle enkä haluu rikkoo sitä vaan sen takia että oon laiska. Parasta on kun laittaa musiikit korville ja antaa vaan mennä. Olin 1,5h salilla ja kävin saunassa ja sieltä suihkuun ja olo on mitä mahtavin.Unohdin vaan vaihtovaatteet kotiin nii takin alla oli pelkät rintsikat, oli aika itsensä paljastava olo vaikka takki oliki päällä. Ehkä jos eräs olis kävelly vastaan nii takkiki olis vähän auennu, hah no ei.

Nyt on vaan  kroppa aika väsyny treenaamisesta. Satutin jalanki kotona oveen ja kun mä menin hakemaan kuulokkeita niin luulin että kämppä oli pimee ja kävelin päin ovea sen takii. Go me! Eli ehkä pitäis kömpiä sänkyyn ja käydä nukkumaa, huomenna vapaapäivä.

Ehkä kaunein biisi tällä hetkellä mitä tiiän,good night!

Love L

Cause we like to party, hey hey hey

Eilen oli siis party day. Ensin ravintola koittoon syömään espritin porukoiden kanssa. Tarjolla oli pieniä tapaksia, lohta,salaattia,leipää yms. Oltiin siellä noin tunti ja mä skumppa päissäni meinasin kaataa lasin pariki kertaa ja lautasen ja haarukat tippuili syliin. Mut ei se mitään, oli hauskaa ainaki. Koitosta suunnattiin jumbolaisten kaa aussie baariin, vähän lisää juotavaa ja pikkasen tanssahdeltiin.Heti ku tuntiin sisään niin ne baarimikot luuli että oltiin töissä sexi messuilla, like what! Kaikki oltiin pukeuduttu ihan säädyllisesti, en sit tiiä mistä niitten mielikuva meistä sexi messuilla esiintymässä tuli. Just ku oltiin lähössä pois nii yks oscar tuli juttelemaa mulle, siinä vaihdettiin kuulumiset ja sovittiin että jutellaan lisää jos törmätään uudestaa. Oon siis ennenki nähny sen tavastian diskossa mut ei olla ikinä juteltu, selviski että se ei oo suomalainen ja kai laivalla töissä. Ehkä ens kerralla saan tietää jotain lisää.

Seuraava kohde oli pata ässä, olisitte nähny mun ilmeen ku näin sen paikan. Heti sisälle astuttaessa siellä hais jo oksennus ja keski-ikä oli ehkä 40. Olis se paikka varmasti tosi jees jos olis yhtä kännissä ku ne kaikki muutki oli. Mut koska mä vielä tajusin kaiken mitä ympärillä tapahtu niin päätettiin taas vaihtaa takas aussie baariin. Siellä oliki jo paikka ihan täynnä mut päästiin sisää.Vähän lisää juotavaa ja tuli soitto pikkusysteriltä et nyt onnelaa. Onnela ei yhtään innostanu mut ei 18-vuotialla oo hirveesti muita vaihtoehtoja jossa juhlistaa synttäreitä ja koska olin luvannu mennä nii no can do. Nähtiin sit porukalla ja jonon ohi sisää. Mulla on vähän ristiriitaset mielipiteet onnelasta. Ensinnäki mä haluisin boikotoida seduloita mut nykyään joka toinen baari on sedula. Ja soihan siel hyvä musiikki, se taitaaki olla ainut asia minkä takii joskus (harvoin) suostun sinne mennä. Tanssittiin koko ilta, ja se tuntuu jaloissa tälleen seuraavana aamunaki ja jatkoin siis onnelaa tultaessa mehu ja vesi linjalla. Pikkusisko oli kadoksissa aina vähä välii, ja mulla oli sit aina iso huoli että missä se on ja kenen kanssa. No mut aina se jostain putkahti esiin. Silti mua vähän harmittaa etten jääny aussie baariin vaikka onnelassaki oli ihan kivaa, aussie bar on vaan enemmän mun juttu.

Ehkä ens kerralla! 

Love L

love esprit

Huh huh ku väsymys painaa, mutta tähän on pakko tottuu nimittäin ens viikolla alkaa 8 päivän työputki! Ja sunnuntaisin alkaa taas kaupat olemaan klo 21 asti auki, mun mielestä ihan turha juttu. Eikö nykyään vietetäkkään perheen kesken aikaa sunnuntaisin, tai kierrellä kahviloissa,näyttelyissä,leffoissa tai ihan vaan levätä ja valmistauduta tulevaan viikkoon. Vai perustuuko nykyään sunnuntaiki vaatekaupoissa kiertelyyn, eiks lauantia riitä? Mun mielestä toi on tosi huolestuttavaa, mut joo jokainen tavallaan. Meneepä taas sunnuntaiki siihen että on koko päivän töissä, aamusta iltaan. En enää tiiä mikä on viikonloppu, mulla on vaan vapaapäiviä ei viikonloppuja. En valita, sentää mulla on työpaikka ja vielä työpaikka jossa on ihanat ihmiset ja enimmäkseen kivoja asiakkaita joita palvella.
Välillä haasteita riittää,kuten eilen. Olin löytäny asiakkaalle farkut ja sen jälkeen se pyys että etippä mulle joku kiva mun tyylinen paita, nauroin vaan ja sanoin että päästätpä mut helpolla. Onneks löysin sille paidan josta se tykkäs tosi paljon, se oliki ensimmäinen paita joka mulle tuli mieleen ku mietin asiakkaan tyyliä.
Duunipaikka on mulle ku kakkos koti, vietän siellä enemmmän aikaa ku kotona ja ne ihmiset, siis mun työkaverit on ihan mahtavia ihmisiä! Ne laittaa ison hymyn kasvoille vaikka olis ollu kuinka huono päivä. I feel so lucky to have them and that job! Huomenna onki aika juhlistaa pikkujouluja, eli paaljon kauniita naisia (ja pari miestä) liikkeellä helsingin keskustassa!

Mulla on nyt vapaa vkl ja sen meinaan viettää leväten, treenaten ja huomenna ulkoillen. Tiedossa on pikkusiskon 18-v synttärit ja friman pikkujoulut. Eli parasta päälle ja juhlimaan! Riehakasta vkl kaikille!

Love L

Weakness

                                                       

                                                          

Menin sitten ennen töitä h&m:n ja ostin kengät. Mua ei pitäis päästää kauppoihin,kohta alan vaatimaan mulle porttikieltoa joka ikiseen paikkaan jossa myydään kenkiä,vaatteita tai muita asusteita. Tuntuu vaan siltä että ne kutsuu mua, mun on pakko ostaa. 

 Just ku saan myytyä 13 paria kenkiä nii uusia tulee tilalle.

I think im a Shoe-holic. 

Nyt seki tuli sanottua ääneen, ehkä mä paranen vielä. Tästä se lähtee, tai sit ei.Heh! Sen verran voin puolustautua että tiedän ihmisiä joilla on monta sataa paria, eli ehkä en oo vielä niin huonossa jamassa. Jotkut ostaa koruja ja laukkuja mä ostan kenkiä, eiks se oo ihan reiluu ja loogista.Sama pätee ripsiin, jotkut panostaa kynsiin,hiuslisäkkeisiin tai muuhun vastaavaan ja mä panostan ripsiin.

Jokaisella taitaa olla se joku heikkous joka koukuttaa, mulla se heikkous on kengät!

(onko muuten kuvat liian isoja?)

love L

lihakkaampi lola

minä kymmenen kiloa lihakkaampana. Hah, tuli kesän aikana kerättyä vähän varastoon ruokaa talvea varten, eipä tuu kylmä talvena. No ei, tällä hetkellä on menossa kunto kuuri. Onneks ainaki nyt tykkään käydä salilla niin voin sanoo bye bye kesäkiloille. Tai itseasiassa mun tavote ei oo välttämättä pudottaa niitä vaan enemmänki kiinteyttää ja kohottaa kuntoa. JA ei, en sano olevani läski tai lihava tai mitään muuta vastaavaa vaan että ruoka on maistunu ja liikunta ei ollenkaa. Osa sanoo että eroa ei huomaa mutta ite sen huomaaki parhaiten ku tuntuu että koko vaate varasto pitää uusii sen takia että vanhat farkut ei vaan mene enää kiinni. Ja olishan se kiva uusia vaatekaapin sisältö mutta mulla ei vaan oo varaa siihen nyt joten päädyin siihen toiseen vaikeempaan vaihtoehtoon. Ja jos peilikuva ei miellytä niin sille pitää sit tehdä jotain eikä valittaa. Mä oon aina vaan valittanu kun nappi ei mee kiinni ja paita ei istu mutta kokemuksesta tiiän kuinka ärsyttävää se on ku toinen valittaa eikä tee asialle mitään nii mäpä päätin ottaa härkää sarvista ja ratkasta ongelman. Pikkuhiljaa hyvä tulee, eiks jeah? Nyt vielä kun kärsivällisyyski riittäis...Yhen positiivisen jutun oon huomannu, peppu on pikkasen isompi.

Nyt mä uppoudun lämpimien vilttien alle nukkumaan. Mikään ei houkuttele enempää nyt kun viltit,villasukat,kaakoa,tee,hyvät leffat, ihana musiikki (regina),pimeet illat,kynttilät ja mies halimassa.

love L

i didi it !

Siinä komeilee mun kutsukortti kuva, haha laatu ei oo hyvä mutta ajatus on tärkein.

Vähän alle kuukauden päästä se tapahtuu nimittäin mä saan vihdoin ja viimein laittaa lakin päähän ja olla ylpee saavutuksesta siis valmistumisesta. Kuukaus sen jälkeen mä hyppään uusiin haasteisiin, uudenlaisee ympäristöön ja uusiin seikkailuihin, NYkiin. Lentoliput tuli mailiin viime viikolla, 5.tammikuuta klo 14:45 mun kone lähtee kohti New Yorkia. Ihan vaan jo ajattelememinen saa mun vatsan täyteen perhosia. Siellä mulla ei oo ketään tuttua eikä mitään minkä tuntisin ennestään. Kaikki ihan uutta ja toivottavasti ihanaa.

Oon nyt yrittäny vaan hoidella asioita suomessa että kaikki on valmiina kun lento lähtee. Rahaa on menny ku roskaa, viisumeihin,matkaan, matkavakuutukseen yms. Mutta mä toivon ja uskon että ne kaikki maksaa takas mahtavalla reissulla.Mulla ei oo oikeen minkäänlaisia ennakko odotuksia (paitsi tietenki että tapaan Javier Bardemin ja meen sen kanssa naimisiin tai että beyoncesta tulee my best friend) siis ei minkäänlaisia.

 Asun kampuksella, samassa huoneessa 3-4 ihmisenkaa. Ja ne ihmiset on ympäri maailmaa tullu opiskelemaan ja oppimaan englantia. Se on vähän ku kurssi jossa opiskellaan englantia ja joku toinen "pääaine".Mun pääaine on fashion and design. Siihen kuuluu myös työharjottelu ja mä niin toivon että löytyis joku ihan älytön paikka! 

Mutta matkaa odotellessa.

Koska saan mun paperit käteen vasta nyt nii en oo hakenu mihinkää kouluihin vielä. Mun haaveena olis edelleenki lontoo, ainaki tällä hetkellä.

Ja oon miettiny että jos jenkeistä tultaessa hakisin sinne, mut neki ajatukset voi vielä muuttuu, onhan tässä viel vuos aikaa ennen ku tuun takasin.

syy siihen miks en oo kirjottanu on, noh monia. En oo jaksanu, kerenny, ei oo ollu inspiraatiota enkä oo oikeen tehny mitää.

Nyt mulla tärkee ihminen lähti töihin muualle eikä olla näkemässä vuoteen nii päätin että alan taas kirjottaa, tai ainaki yritän.Ja muutenki, tuntuu että elämä alkaa puhtaalta pöydältä, valmistuminen yms. Like a new start.

love L