sometimes hurts

Anteeks, en vittiny hirveen isoiks noita kuvia laittaa kun laatu on sen verran huono. iphone. Vähän asukuvia, minkä näkösenä oon ollu liikkeellä, ja niin tietenki uudet punaset housut. Vähän piristystä katukuvaan ja piristystä mun elämään.
Nimittäin mulla on aika surkee olo tällä hetkellä. Ala-asteella koettu seläntakana puhuminen on tullu taas kuvioihin. Itkin eilen silmät päästä. Jos mä jotain en kestä niin seläntakana puhumista. Varsinki ku yritän niin olla ystävällinen ja hyvä toisille. Mulle iski vaan kauhee ahdistus, siinä meni sit kaks ihan älyttömän tärkeetä ystävää. Kaikissa riidoissa on jokaisella osansa, eli en sano että ite olin puhdas pulmunen. Mutta sen mä voin vannoo että pahaa näistä ihmisistä en oo ikinä puhunu. Enkä olis uskonu että musta oltais puhuttu. Sattuu. Mut elämä joskus satuttaa. Opin ainaki että vaikka kuinka uskois ihmisestä hyvää, ei sitä kannata kaikkiin luottaa. Harmittaa, koska nää oli ihan älyttömän tärkeitä mulle. Että jos luette tätä niin haluun vaan että tiiätte, kävi miten kävi niin ootte aina tärkeitä mulle. Koska olihan meil niit kivoja hetkiä vaik muille jakaa.
Mut se siitä, life must go on.
Mulla on huomenna synttärit, täytän 20, eli en oo enää teen vaan adult. Hah, näin mä ainakin uskon. Koko vkl töitä mutta ajattelin kumminki juhlistaa lauantaina clubailemalla. Ihanaa päästä ulos, laittaituu. Ja tanssimaan. Toivottavasti ilta menee hyvin, no more drama, please.
Yritän nyt vihdoin ja viimein saada kuviaki baari illasta.
Mut nyt mä menen tunnesyömään, jäätelöä. Huomen aamulla hammaslääkäri. Iik!

xx lola