you could thank me now

Oon niin ärsyyntyny nyt, mut samalla onnellinen. Mut niin ärsyyntyny, oon niin kyllästyny miehiin. Tai no en mä taida niihin ikinä kyllästyy mutta niitten käytökseen. Tai ehkä mä aina vaan tapaan vääränlaisia. Oikeesti mua harmittaa mut tää harmitus muuttu illan mittaa ärtymykseks. Mun on vaan niin vaikee ymmärtää niitä! Oh why,oh why. Ehkä mä deletoin kaikkien miesten numerot ja kerään uudelleen uusien miesten numerot kännykkään, tai sit en. Ehkä mä siirryn naisiin, niitä mä osaan ymmrätää ja ne osaa ymmärtää mua, tai sit en. Ehkä mä alan biseksuaaliks, sillon olis valinnanvaraa enemmän, tai sit en. Mä en tiedä mitä mä teen, aina vaan valitan niistä. Voisin keskittyy nyt vaan opiskeluun, kavereihin yms muuhun tärkeeseen. Se ihanuus tulee ku se on tullakkseen. Oon vaan niin turhautunu ja pettyny itteni ja kaverin puolesta. Kummatki odotti enemmän ku mitä sai. Mä oikeesti odotin tältä jutulta jotain, näköjään ei ikinä pitäis odottaa missään asiassa mitään. Pitäis vaan go with the flow, olla ajattelematta. Mut jos joku ensin keksis jonkun keinon miten voi olla ajattelematta, kun tää ihminen pyörii mun päässä melkeen koko ajan, näin siitä untaki viime yönä. Huoh, näin vielä unta että se tulee mun luokse ja kertoo miten kova ikävä sillä oli. Toive uni joka ei toteudu. Nonni nyt ärtymys sai toverin surullisuuden. Harmittaa, mä vaan mietin että mikä meni vikaa, olinko se minä vai mikä. Kahteen viikkoon ei oo kuulunu mitään, ja silti mussa elää koko ajan toivo että kyllä se kohta tekstaa. Mut ei. Olis helpompaa jos saisin tietää mitä tapahtu, et tässä kävi näin. Mut todennäkösesti en tuu kuulemaan sitä.
Ja nyt mä en kestä yhtäkään kuhertelevaa paria. Multa tulee itku jos nään semmosia tai semmosen. Joten kuhertelevat parit kiertäkää mut kaukaa. Tai olkaa kuhertelematta mun läheisyydessä.
Sad face, thats all. Turhia valituksia turhan valituksen perään, mut minkäs teet kun surettaa. Eli ehkä se olen vaan minä,mikä meni vikaan. Niin mä ajattelen niin kauan ennen kun saan tietää totuuden.
Mut yks asia piristi, tai kaks asiaa piristi tänään. Ihanat tyttöjen keskustelut ravintolassa, hyvän ruuan kera. Ja se että Drake esiintyy englannissa kun ollaan siellä. Ehkä Drake on se mun mies, ja tää oli vaan kohtalo mitä tapahtu.Hah.
Mut nyt mä menen näkemään toivottavasti jotain muuta unta kun viime yönä. Huomenna töihin!







xx lola