Mun kulta sai takapuolen!

En oikeen osaa vielä poseerata kuvissa tai en ees tiiä miten olla kuvissa. Tuntuu kiusalliselta olla yksin kuvattavana. Kaikkia ei vaan oo tehty kameran eteen. Tai ehkä mäkin pystyisin siihen jos joku pukis,meikkais ja laittais hiukset. Itseasiassa oon aina unelmoinu siitä,oon myös unelmoinu siitä et pääsisin joskus kävelemää catwalkille, hah, dream on. Ehkä tyydyn vaan kadulla kävelemisee ja ite laittautumisee.
 
  Eilen oli ihan mahtava päivä. Tajusin oikeesti miten mahtavia ihmisiä mulla on mun ympärillä. Ja tajusin miten onnellinen mä oikeesti olen, ja miten hyvä elämä mulla loppujenlopuks on, ainaki tällä hetkellä. Valitan ihan liikaa siihen nähden miten hyvin asiat on. Tietenki välillä kaikki ärsyttää ja hiukset on huonosta ja asiat ei mee just niin ku haluaa. Mut sitten ku alkaa miettimää sitä mitä kaikkee on niin ne voittaa ne murheet ihan helposti. Pitää vaa löytää ne ilon aiheet, niitä saattaa joutuu vähän kaivelemaa ja ettimää mut niitten avulla jaksaa hymyillä murheidenki keskellä. En todellakaan vähättele ihmisiä joilla on asiat huonosti, mutta mä uskon että jokaisellä on jotain pientä edes josta voi olla ilonen. Mullakin on ollu tosi paljon hetkiä,aikoja jolloin on tuntunu ku olis roskakasan pohjalla eikä sieltä pääsis pois. Siskon syöpä, oma diabetes, mummin masennus, koulukiusaaminen yms.. Mut nyt ku oon tässä ja nyt, musta tuntuu etten oo ikinä ollu näin vahva ihminen ja osaan arvostaa asioita ihan eritavalla ku ennen. Ennen kaikki oli vaan itsestään selvää, side silmillä kävelemistä. Kaikki ihmiset,asiat ja tapahtumat on tehny mun elämästä  just sen mikä se on tällä hetkellä, ja voin sanoa että mä olen tyytyväinen mun elämään, oon onnellinen.  Mulla on aivan mahtavia ihmisiä ympärillä, mun ystävät, oh noh mitä tekisinkää ilman niitä! Siis ne on mun opraheja, ne jaksaa kuunnella ja piristää. Ne saa maailman huonoimmasta päivästä maailman parhaan päivän. Ne on aurinko sadepäivänä, hahah miten tunteellista. Mut ne on vaan opettanu mua niin paljon, ne on avannu mun silmät ja mitä parasta ne saa mut nauramaa ja hymyilemää. Ne on vaan ihan parhaita, tekisin niitten vuoks mitä vaan!

"If I had one gift that I could give you, my friend, it would be the ability to see yourself as others see you, because only then would you know how extremely special you are."
~B.A. Billingsly~

  Ohhoh, menipä syvälliseks. Mutta suurin uutinen (mulle) ikinä! Mun kulta sai takapuolen, meinaan mun kännykkä sai takakannen. Se on joutunu elämään puoliks alasti melkeen 3kk, sain vaan aina kuulla että missä sun takakansi on, ja aina samat selitykset. Mutta vihdoin eilen kävin hakemassa takakannen, mut siis tilasin sen 3 viikkoa sitten, ja ne sano että se tulis saksasta viikon sisällä. Toisin kävi, mutta mitä tärkeintä mun kullan ei tarvii enää olla alasti.Takakannen kunniaks ajattelin sit vähän tuunailla mun kultaa, tässä lopputulos. (tehty konad tuotteilla)



  Tänään vietin äidin kanssa laatuaikaa, oli ihan älyttömän kivaa! Äiti on ollu mulle aina tosi läheine, ja mä kerron sille melkeen kaiken, jotain asioita lukuuottamatta. Aamulla kävin vanhempien kanssa joka lauantain hakaniemenhalli-reissulla. Siitä on tullu vaan tapa, aamulla herätään ja mennään ekaks kauppatorille ja siitä hakaniemenhallii. Käydään aina kalakauppiailla,juustopuodissa,vihanneskauppiailla yms. Ja pakko sanoa että se ruoka onki ihan älyttömän hyvää ja kallista valitettavasti. Mutta jos jostain meiän perhe ei tingi niin ruuasta. Mutta hakaneimenhalli reissun jälkeen mentiin kahville äidin kanssa enjoi itiin, ihanan idyllinen kahvila, hyvät tarjoilut ja mikä parasta siellä on PELEJÄ! Pelattiin tänään äidin kanssa arvaa kuka-peliä. Haha. Sitte kierreltiin vaan kaupoissa etittiin takkia mulle, jonka lopulta löysinki (kuvassa). Äiti on vaan niin ihana!

Ja nyt illalla kävin kahvilla (jäätelökahvilla) mun kahen ihan mielettömän kaverin kanssa! Kaks ihmistä jotka on niiin super tärkeitä mulle!Ja ketkä kuuluu mun ystävät joukkoo joista puhun. Käytiin päivien juorut ja tapahtumat läpi, huh miten helpottunu ja purettu olo. Hymy taas korvissa ku seura oli niin hyvä!

  Huomenna alkaa mun projetki, joka liittyy tähän blogiin. Mut siitä tulee sitten kuvaa vähän myöhemmin. Vähän vinkkiä.

  Nyt mä suuntaan kohti jääkaappia, jossa odottaa mun tekemä mustikkapiirakka!NAM

xx lola

Puurolla porskutetaan eteenpäin!

Olipa masentavaa kattoa ulos aamulla kun sato ihan kaatamalla vettä ja oli niin pimeetä. Huoh, just kun pääsin kehumaan kauniita syyssäitä. Olisin voinu vaan jäädä peiton alle villasukat jalassa, odottaa et joku olis tuonu aamiaisen sänkyy ja jatkanu sitte nukkumista. Mutta ei, oli vaan pakko hinata peppu ylös ja pestä hampaat ja syödä aamiaista. Aamiainen alkoki puurolla ja mustikoilla. Mähän lupasin alkaa syödä terveellisemmin (okei otin pari sipisiä pikkusiskolta. Heh..) Puuro on tosi hyvä alku aamuu, asenne muuttu heti ja pääsin jopa ulos asti ja hinauduin bussiin ja siitä sporaan. Sit olinkin jo marian sairaalassa piikitettävänä, otettiin multa sydänfilmiki. Nää alkaa olemaan mulle jo aika rutiineja, juoksinhan sairaalassa 10 viikon ajan ja vietin sairaalassa viikon. Mut saatiipahan selville mikä mulla on, märkäpesäkkeitä kyljessä, miten jännää! Nyt on sit neljäs viikko antibiootteja.Mut se siitä sitte.

  Tänää on muuten ollu aika koulu painotteine päivä, kaverinkaa oltiin meillä ja tehtiin koulu tehtäviä ja illal just ja just kerkesin iltalukioo. Jotenki lähtö vaan aina jää viimetippaa. Mulla menee liikaa aikaa laittautumisee, oon nimittäin tarkka siitä miltä näytän. Viime hetkillä ku oon lähössä saattaa tullakki toisenlainen fiilis ja vaihdan vaatteet. Ja sit bussipysäkillä mietin et ei hitto kello on jo noin paljo. Mut syyttää voin vaan itteeni. Pitäis kattoo vaatteet aina edellisenä aamuna valmiiks niinku ala-asteel. Mut en haluu näyttää aamulla tältä-->

Haha, vanhat ajat tulee mielee. Mut siis tää kuva on "muotinäytöksestä" joka pidettiin kaverin äidille.En mä oikeesti pukeudu noin, ja tää kuva on hmm..vanha.

Okei ehkä mun on vaan hyvä lopettaa tää postaus tähän, muotimokaan ja itteni nolaamiseen.

Lov u honeyt xx lola

Syksy illat

Syksyllä nautitaan lämmintä teetä, kuunnellaan rauhottavaa musiikkia, katellaan ja etitään kauniin värisiä lehtiä ja tietenki ollaan ulkona ennen ku sää kylmenee liikaa, nythän on luvassa lehtien mukaa kylmin talvi 1000 vuotee.Hrrr..Ainut asia mistä en tykkää syksyssä on läheisyyden kaipuu. Se on ihan suunnaton! Sitä vaan halusi jonkun herran vieree ja pussailla.Mut oon mä tähän mennessäki selvinny syksyt ilman miestä ja onneks on ihanat kaverit joiden kanssa voi viettää jouruilu ja kahvittelu hetkiä. NE voittaa miehet sata nolla!<3

Syksyn alkaessa ihmiset alkaa käyttämää taas tummia väriä ja kasvot ei enää loista samalla tavalla ku kesäsin. Sen huomaa kadulla kävellessäki. Oon aina miettiny syksyn alkaessa että tänä syksynä mä pukeudun väreihin ja piristän katukuvaa! Mut mikään syksy en oo onnistunu, ehkä se johtuu siitä että kaupoissa ei vaan oo kirkkaita värejä . Mutta toisaalta, mä rakastan käyttää eri sävyisiä harmaita ja muutenki tummia värejä, pitää vaan yhdistellä erilaisia kuoseja ja materiaaleja. Joten ehkä mun vaan pitää hyväksyä että syksyllä ja talvella väripaletti on tumma ja kesäänpäi siirtyessä kirkkaampi. Ja ainahan voi piristää tummaa katukuvaa punasella huulipunalla, niin mä tein tänään,siitä tulee ittelleenki kiva olo.Mutta aah odotan villpaita ja kaulaliina ostoksia, mä nimittäin rakastan villapaitoja ja kaulaliinoja. Niissä on vaan ihanan lämmin ja jotenki turvallinen olo. Oon selannu kaikki maholliset nettikaupat läpi, mutta pakko vaan pitää se visa piilossa koska lontoon reissu on vielä edessä ja meinaan ostaa kaikki lontoon villapaidat ja kaulaliinat!Oon siis säästökuurilla nyt..tai ainakin mä yritän olla.

Oon yrittäny näin syksylllä hankkia vähän uudenlaista asennetta ittelleni, ja alottaa liikkumisen. Syksy maisemat on vielä niin kauniita eikä ilmakaan oo vielä jäätävän kylmä, joten päätin alkaa lenkkeilemään tosiaan vasta huomenna. Ainut ongelma on se että en oo päässy harrastamaa liikuntaa 10 viikkoo,joka näkyyki farkkuja pukiessa.On tosi ahdistavaa ku huomaa että lempi farkut ei vaan enää mee päälle vaikka yrittäis mitä konsteja. Päätin myös alkaa syömää terveellisemmin. Nää muutokset ei tuu varmasti tapahtumaa hetkessä vaan tuun kamppailemaa niitä vastaa varmaa monesti. Mutta tahdonvoimalla eteenpäin meinaan purskuttaa! Tässä pääsen myös vähän testailemaan itteeni, pystynkö mä olla syömättä suklaapatukkaa tai jos tulee hyvä tv ohjelma saanko mä itteni lenkille. Tää on testi mulle, onko mussa tarpeeks tahdonvoimaa.
 Mutta siis healthy life starts tomorrow. Voisin pitää jonkun näköstä päiväkirjaaki siitä.

Nyt mä otan esille ihanat tunnelmavalot, kynttilät ja alan kuuntelemaa Angus & Julia Stonea. Tai ehkä voisin vaan laittaa silmät kiinni ja käydä nukkumaan. Huomenna labraan, mut imetään taas kuiviin!

Nauttikaa syksystä vielä ku sitä on jäljellä <3
xx lola

me,myself and I

me, myself and I
That`s all I got in the end
that`s what i found out
and it aint no need to cry
I took a vow that from now on
I`m gon`na be my own best friend
- beyonce, me, myself and I

Who am I?
Vaikee kysymys mihin etin vieläki vastausta, enkä varmaa saa ikinä tietää kunnon vastausta.
Mutta pintapuolisesti, oon kohta 20-vuotias nuori nainen jonka intohimo on aina ollu vaatteet,asusteet, tanssiminen, pitkät syvälliset keskustelut, aurinko, matkustaminen, bussimatkat ja junamatkat, ihanat ihmiset, hiekkarannat, hyvä ruoka ja musiikki. Mun unelmia on perustaa oma yritys, päästä ulkomaille opiskelemaa, loft-asunto, matkustaminen ja tietenki se että pärjään elämässä ja hyvät ihmissuhteet. Mä vielä etin mun omaa identiteettiä, sitä mitä ja kuka haluun olla. Mutta toisaalta mulla on vielä elämä edessä eikä mikää kiire asettua aloillee. Oon aina miettiny että haluun olla semmonen joka ei oo riippuvainen muista, oman tiensä kulkija.
      Ja tää blogi onki mun ns. päiväkirja. Mä tuun kertomaan tänne mun päivän tapahtumista, mun elämästä. Laittelen myös kuvia asuista,asusteista,kengistä.
      This is my diary<3